Näin 100 vuotta koiranjalostusta on oikeasti muokannut lemmikkejämme

Löysimme hiljattain erityisen mielenkiintoisenartikkelin Science and Dogs -sivustolla, joka kaipaa mielestämme enemmän näkyvyyttä. Aivan ensimmäisenä haluamme mainita, että jalostettujen koirien omistamisessa ei ole mitään vikaa, sillä jokainen karvaturri tarvitsee itselleen rakastavan kodin, mutta eläimiä ei tulisi koskaan jalostaa tarkoituksella poikkeaviksi.

Kuvasarjan vasemmanpuoleisissa ruuduissa näet kuvia vuonna 1915 julkaistusta Breed of All Nations-kirjasta, jonka kirjoittajana toimi W.E. Mason. Oikealla esiintyvät koirat ovat nykyaikaisia rotumalleja useista eri lähteistä. Luodaksemme parhaat mahdolliset vertauspisteet yksilöiden välillä, koirien kuvat on valittu niiden samankaltaisten asentojen perusteella.

Bullterrierin rodun edustajat olivat aikoinaan todella komeita ja atleettisia koiria. Jossain vaiheessa lajimuuntelua bullterrierille kehittyi mutatoituneen kallon ja paksuntuneen keskivartalon lisäksi myös vähemmän näkyviä sairauksia, kuten liiallinen määrä hampaita sekä pakonomainen hännänjahtaamisen tarve.

Basset houndit ovat madaltuneet ja kärsineet muutoksista takajalkojen rakenteeseen sekä ylimääräisestä ihosta sekä valtavista korvista. Rodulla esiintyy myös nikamavammoja sekä silmäluomen haitallista sisään- ja uloskiertymistä.

Myös entistä lyhyemmät kasvot tarkoittavat ongelmia, erityisesti yhdistettynä ylöspäin suuntautuneeseen kuonoon. Modernit bokserit kamppailevat ruumiinlämpönsä kanssa erityisesti kuumassa vedessä. Pään rakenne rajoittaa myös fyysisen suorituksen aikana kehittyneen lämmön poistamista kehosta. Rodun edustajat sairastuvat myös muita helpommin syöpään.

Englanninbulldoggi symboloi ainakin tiettyjen osapuolien mielestä kaikkea, mikä koiranjalostuksessa on mennyt historian saatossa pieleen: rotu kärsii lähes kaikista mahdollisista taudeista. Kennel Clubin vuonna 2004 kehittämä katsaus paljastaa, että englanninbulldoggit kuolevat keskimäärin 6,25-vuotiaina. Terveitä bulldoggeja ei oikeastaan ole enää olemassa. Jo bulldoggin valtavat mittasuhteet tekevät siitä lähes lisääntymiskyvyttömän.

Entisaikojen mäyräkoiralla oli hyvin toimivat ja sopusuhtaiset jalat sekä kaula, toisin kuin nykyisillä rodun edustajilla. Selkä ja kaula ovat päässeet venähtämään pidemmiksi, rinta törröttää liiallisesti eteen ja jalkojen lyhennyttyä elukan vatsa lähes raahaa maata pitkin. Mäyräkoirilla on kaikista koiraroduista korkein riski nikamavälilevyn sairauksiin, jotka voivat aiheuttaa jopa halvauksen. Ne kärsivät myös herkästi akondroplasiaan eli lyhytkasvuisuusoireyhtymään liittyvistä poikkeamista sekä silmän verkkokalvon rappeumasairauksista.

Myös saksanpaimenkoiraa pidetään yleisesti yhtenä pahiten “pilalle” jalostetuista koiraroduista, sillä kyseisen rodun edustajat olivat aikoinaan majesteettisia eläimiä. Keskikokoisen saksanpaimenkoiran painoksi määriteltiin aikoinaan 25 kiloa, kun taas nykyvaliot heittävät vaakamittarin 38 kilogramman kohdalle. Kulmikkaat muodot, ylisuuri rinta sekä vino selkä ovat nykyaikaisen saksanpaimenkoiran perusominaisuuksia.

Mopsi on toinen äärimmäisestä lyhytkasvoisuudesta kärsivä koirarotu, minkä ympärille myös sen lukuisat ongelmat pohjautuvat: näihin kuuluvat mm. korkea verenpaine, sydänvaivat, matala hapettuminen, hengitysvaikeudet, ylikuumentuminen, hammasvaivat sekä erilaiset ihotulehdukset. Omistajien keskuudessa himoittu tuplakierteinen häntä on itse asiassa geneettinen virhe, joka voi vaikeimmissa tapauksissa johtaa eläimen halvaantumiseen.

Aikoinaan niin uljas työjuhta, bernhardinkoira on jalostettu vuosien saatossa ruumiiltaan ylisuureksi ja toimettomaksi kotikoiraksi. Rodun kuontalo on ikään kuin liiskattu kasaan ja ylimääräinen iho roikkuu valtoimenaan. Moderni bernhardinkoira ei ole tarkoitettu työskentelemään, sillä niiden ruumiinlämpö kohoaa sietämättömäksi lyhyenkin fyysisen ponnistelun seurauksena.

On toki epärealisista odottaa, että yksikään eläinkanta olisi täysin vapaa geneettisistä sairauksista, mutta nämä kuvat todistavat koiranjalostajien kehittäneen ja edistäneen eri koirarotujen defektejä hyvin lyhyessä ajassa. Voiko tätä enää edes kutsua jalostamiseksi?